Räjähdyssuojattujen sähkölaitteiden ryhmittely

Räjähdyssuojatut sähkölaitteet luokitellaan kuuteen eri tyyppiin niiden maksimipintalämpötilan perusteella: T1, T2, T3, T4, T5 ja T6. Nämä luokat vastaavat palavien kaasujen syttymislämpötilaryhmiä.

Lämpötilataso IEC/EN/GB 3836	Laitteen korkein pintalämpötila T [℃]	Palavien aineiden syttymislämpötila [℃]
T1	450	T＞450
T2	300	450≥T＞300
T3	200	300≥T＞200
T4	135	200≥T＞135
T5	100	135≥T＞100
T6	85	100≥T＞8

Termi "suurin pintalämpötila" tarkoittaa korkeinta lämpötilaa, joka voidaan saavuttaa räjähdyssuojatun sähkölaitteen pinnalla tai osissa sekä normaaleissa että epäsuotuisimmissa hyväksyttävissä olosuhteissa ja joka voi sytyttää ympäröivät räjähdyskelpoiset kaasuseokset.

Räjähdyssuojattujen sähkölaitteiden lämpötilaluokitusta ohjaava periaate on seuraava:

Laitteen tuottama pintalämpötilan huippuarvo ei saa olla sellainen, että se voi sytyttää viereiset palavat kaasut, eikä se saa ylittää näiden kaasujen syttymislämpötilaa. Turvallisuusluokitusten osalta T6-laitteet ovat korkeimmalla tasolla, kun taas T1-laitteet ovat alempana.

Tämä osoittaa, että räjähdyskelpoisten materiaalien, joiden lämpötilat ovat samat, syttymislämpötilan alaraja on sama. Sitä vastoin räjähdyssuojattujen sähkölaitteiden osalta se osoittaa niiden suurimman pintalämpötilan ylärajan, mikä osoittaa selkeän eron ominaisuuksissa.

Koska räjähdysvaarallisissa pöly-ympäristöissä käytettävissä räjähdyssuojattomissa sähkölaitteissa ilmoitetaan selvästi laitteen suurin pintalämpötila, "Electrical Equipment Design Code for Explosive Hazard Environments" -standardissa räjähdyssuojattomissa sähkölaitteissa ei enää jaeta räjähdyssuojattuja sähkölaitteita lämpötilaryhmiin.